menneisyys
nykyisyys
diaryland.com
ulos:
|
2004-06-22 - 12:49 : Loma!
Kesälomani alkoi viikonloppuna. Perjantainen lomanaloitus sujui oikein mukavasti asiakkaan kesäjuhlilla ilmaisen siiderin siivittämänä, muiden muassa Paula Koivuniemen tahdittamana ja kavereiden ympäröimänä. Sain myös molempiin isovarpaisiini rakot säntäillessäni Kaupungin ympäri sisäänajamattomissa sandaaleissa. Lauantaina muutimme Mikan kanssa tavarani Kaupunkiboksista takaisin Kotiin. Pösö toimi urhoollisesti muuttoautona. Seuraavan kerran palaan Kaupunkiin työn merkeissä jo heinäkuun lopulla, mutta boksi vapautuu päävuokralaisen käytöstä vasta syyskuun alussa (minkä sain kuulla tänä aamuna). Siihen saakka on keksittävä jokin muu keino päästä töihin. Ostimme amppelimansikan, ja sain mummolta elämänlankoja. Lisäksi ostimme lapsuudenhaave-morsiuskelloamppelin etupihalle. Nyt alkavat puutarhatöiden likaisemmat osuudet olla tehtynä. Vielä pitäisi viritellä köynnösristikoita ja -lankoja, ja ehkä hankkia pari pikkuista kukkaa johonkin pihan nurkkaan. Parasta aikaa odottelen sadetta. Vasta kylvetty paikkanurmikko pitäisi kastella, ja se kuulkaa tympeää hommaa pelkällä kastelukannulla. Juhannusta odotellessa... .kestolinkki. (C).hm 2005. |
2004-06-17 - 15:08 : En olisi kyllä halunnutkaan...
Kaupunkien väliä ajaminen jatkuu siis syksylläkin, kun kaikki päätökset lykkääntyvät lomien jälkeen. *itt*. Kylläpä kismittäisi, mutta en edes jaksa olla kiukkuinen. Ei ole ensimmäinen kerta kun haaleat toiveet työpaikasta Kotipaikkakunnalla haalenevat entisestään. Pitäisi nyt vain soitella ihmisille, että tarvitsen elokuun alusta taas asunnon Kaupungista. Ei huvita. Jotain positiivista: koska joudun loppukesästä kulkemaan kolmisen viikkoa Maalaispitäjästä käsin Kaupunkiin, voin samalla hyödyntää paikan kunnollista matonpesu- ja kuivatuspaikkaa. Loma alkaa huomenna asiakkaan kesäjuhlien merkeissä. JIP! .kestolinkki. (C).hm 2005. |
2004-06-10 - 15:05 : Unelmia ja toimistohommia
Omituinen viikko. Huomaa kyllä kesäloman lähestyvän, kun ei huvittaisi aloittaa enää yhtäkään työhommaa. Kyllä niitä kuitenkin on aloitettava, tuskin siitä hyvää seuraa jos istuksin vain persiilläni puolitoista viikkoa... Ai niin! Mutta sitä persiillään istumistahan tämä minun työni onkin! Ajankulukseni olen siis lykkäillyt töitäni, vaikka voisi kuvitella, että lomanodotus sujuisi nopeammin jotain tehdessä. Tiistai oli harvinaisen tuottoisa päivä, töissä sain korjattua yhden ohjelman ja illalla pesin viimein Kaupunkiboksin ikkunat. Parvekelasithan pesin jo viime viikolla. Uudet verhot ripustin eilen, vaikka ei niistä iloa ole kuin reiluksi viikoksi enää. Palkitsin itseni JuustoSnackseilla, Geishalla ja Panttereilla. Palkitseminen on jatkunut hiljalleen koko viikon. :) Tylsistyttää ja väsyttää. Tuntemukset varmaan ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa. .kestolinkki. (C).hm 2005. |
2004-06-08 - 14:22 : Se siitä...
Se siis siitä esimerkillisyydestä. Kyse oli tosiaan hetkellisestä mielenhäiriöstä, sillä kun lasketaan tästä päivästä viikko taaksepäin, niin siihen mahtuu 7 päivää jolloin olen joogannut vain minimaalisesti ja illalla tankannut itseni täyteen sokeria (suklaata tai karkkia) tai rasvaa (suklaata tai roskaruokaa). Töihin olen sentään pyöräillyt, mutta sitäkin luultavasti vain siksi ettei ole muuta vaihtoehtoa. Löysin erittäin motivoivan Viivi&Wagner ((c) Juba) sarjakuva-stripin. .kestolinkki. (C).hm 2005. |
2004-06-08 - 14:04 : Reppu jupiset
Kävimme lauantaina Oulun pesäpallostadionilla Eppu Normaalin konsertissa. Alkuillasta soittaneesta Timo Rautiaisesta ja Trio Niskalaukauksesta ehdimme kyytisotkujen vuoksi nähdä vain loppuvilauksen. Eppujen keikka oli kuitenkin oikein onnistunut, riimittely kuulosti livenä vähintään yhtä hyvältä kuin levyllä. Kauan pojat jaksoivat soittaa, luulimme keikan loppuneen ja olimme jo stadionin ulkopuolella kun toinen encore alkoi. Jäi siis uudempaa tuotantoa kuulematta, mutta ei se mielialaa paljoa latistanut. Pääsimmehän seuraamaan koko alkukeikan lähes eturivistä! Vesisade ja viimakin yrittivät turmella hauskuuden, siinä onnistumatta. Onnittelin itseäni hyvästä kenkävalinnasta: sandaalien sijaan hyppäsin ennen lähtöä tennareihin. Sain myös salakuljetettua alueelle sateenvarjon, vaikken sillä sitten paljoa muuta tehnytkään kuin ilahdutin muutamaa kanssasisartani sadekuuron yllätettyä vessajonossa. Noin suurissa väkijoukoissa on lähes mahdotonta löytää kadonnut kaveri. Matkapuhelimestakaan ei ole hyötyä, kun samaan paikkaan pakkaantuneen joukon puhelinsoitot tukkivat tukiasemat. Kerran erkaannuttuamme löysin Mikankin uudestaan vain sattumalta. Yhdesti luulin bonganneeni tutun ja kävin moikkaamassa, mutta hän olikin vain kyseisen tutun (yllättyneeltä vaikuttanut) kaksoisveli. :) .kestolinkki. (C).hm 2005. |
2004-06-03 - 18:35 : Vielä väkivallasta
Katsoin tiistaina 4D-dokumentin naisista väkivaltaisissa suhteissa. Vaikka ohjelma jäikin aika pintapuoliseksi käsitellessään tapahtumia, syitä ja seurauksia, tietysti se pisti minut ajattelemaan. Viimeksi kun istumme siskoni kanssa iltaa, hän kuvaili tunteitaan silloin kun olin ensi kerran kertonut hänelle entisen mieheni hakanneen minut. En itse muistanut tapahtumaa ollenkaan. Pitäisiköhän minun kysyä ystäviltäni miten usein ja paljon pahoinpitelyä sen suhteen aikana tapahtui? Ettei totuus unohtuisi ja näkisin asiat taas oikeissa mittasuhteissa. .kestolinkki. (C).hm 2005. |
seuraava - edellinen
|